Muutama poiminta uudesta Filatelisti-lehdestä:
Sivu 8: Suomen Filatelistiliitto ry:n puheenjohtaja Ari Muhonen kirjoittaa PEEJII-palstalla filatelian ”Oscar-palkinnosta”, jonka voitti Janne Harjun suunnittelema ja Itella Posti Oy:n julkaisema Ystävyyden oksalla -pienoisarkki. Arvostan Muhosta ja hänen kirjoitustaan siksi, että hän ei monen muun filatelistin tavoin tyrmää suomalaisten postimerkkien julkaisupolitiikkaa.
Onko se suomalaisen filatelian edistämistä, että tyrmätään täysin uudet suomalaiset postimerkit, vaikka ne ovat nimenomaan nykynuorison mieleen ja sellaisia, että niitä keräämällä nuoret voisivat aloittaa filateliaharrastuksen? Valitettavan moni filatelisti tuntuu valittavan sitä, että Itella Posti julkaisee nykyään postimerkkejä vain tehdäkseen mahdollisimman paljon voittoa (vaikka asia ei niin olekaan), mutta jos oma postimerkkikerho saisi rahaa kassaansa myymällä vastaavanlaisia tuotteita, niin tuskin se näitä filatelisteja harmittaisi? Esimerkiksi yrittääkö kuvataiteen opettaja saada oppilaansa innostumaan taiteesta kehumalla Kandinskyn taideteoksia, mutta tyrmäämällä täysin Picasson taideteokset? Ei, vaan hän antaa oppilaidensa päättää siitä, minkälaisesta taiteesta he pitävät.
Itella Postin tiedote filatelian ”Oscar-palkinnosta” ja kuva Ystävyyden oksalla -pienoisarkista: www.posti.fi/tiedotteet/2012/20120724_asiago.html
Sivut 24-29: Janne Sahlstein toteaa haastattelussaan erään postimerkkikerhon 1990-luvun puolivälin kokouksista, että ”kokousten keskeisin sisältö oli kovaääninen kiistely alan nippeleistä”. Toivottavasti tänä päivänä yhdenkään postimerkkikerhon kokous ei ole enää tällainen, koska postimerkkikerhon toimintaan ensimmäistä kertaa tutustumaan tullut vieras ei tuollaisen kiistelyn jälkeen halua enää toiste tulla paikalle (todennäköisesti hän haluaa etsiä sellaisen harrastuksen, jossa ymmärretään ja arvostetaan erilaisia mielipiteitä).
Sahlsteinin haastattelu kannattaa lukea kokonaan, koska hänellä on monia hyviä ajatuksia filatelian edistämiseksi. Sahlstein on muuten Postihistoriallinen Yhdistys ry:n varapuheenjohtaja – yhdistyksen, jonka puheenjohtajana toimii Ari Muhonen.
Sivu 35: Suomen Filatelistiliitto tulee jatkossa palkitsemaan Vuoden kerhon. Muistelen ehdottaneeni joitakin vuosia sitten Filatelisti-lehdessä tällaista palkitsemista tai ainakin miettineeni tämänsuuntaista palkitsemista. Vuoden kerhon palkitsemisessa ei saa olla kyse siitä, että kerho on järjestänyt kansallisen postimerkkinäyttelyn tai että kerhon jäsenet ovat menestyneet kokoelmillaan postimerkkinäyttelyissä.
Nimittäin valitettavan usein, kun on palkittu yksittäisiä filatelisteja, on palkitsemisen perusteena ollut nimenomaan näyttelyfilateliassa saavutettu menestys tai sitä on ainakin korostettu yhtenä palkitsemisen perusteena (vaikka on paljon sellaisia filatelisteja, jotka tulisi palkita heidän toiminnastaan filatelian hyväksi, mutta jotka eivät esitä kokoelmiaan postimerkkinäyttelyissä). Vuoden kerhon valinnassa ei tule painottaa näyttelyfilateliaa, koska filatelia on paljon muutakin.![]()
Sivu 8: Suomen Filatelistiliitto ry:n puheenjohtaja Ari Muhonen kirjoittaa PEEJII-palstalla filatelian ”Oscar-palkinnosta”, jonka voitti Janne Harjun suunnittelema ja Itella Posti Oy:n julkaisema Ystävyyden oksalla -pienoisarkki. Arvostan Muhosta ja hänen kirjoitustaan siksi, että hän ei monen muun filatelistin tavoin tyrmää suomalaisten postimerkkien julkaisupolitiikkaa.
Onko se suomalaisen filatelian edistämistä, että tyrmätään täysin uudet suomalaiset postimerkit, vaikka ne ovat nimenomaan nykynuorison mieleen ja sellaisia, että niitä keräämällä nuoret voisivat aloittaa filateliaharrastuksen? Valitettavan moni filatelisti tuntuu valittavan sitä, että Itella Posti julkaisee nykyään postimerkkejä vain tehdäkseen mahdollisimman paljon voittoa (vaikka asia ei niin olekaan), mutta jos oma postimerkkikerho saisi rahaa kassaansa myymällä vastaavanlaisia tuotteita, niin tuskin se näitä filatelisteja harmittaisi? Esimerkiksi yrittääkö kuvataiteen opettaja saada oppilaansa innostumaan taiteesta kehumalla Kandinskyn taideteoksia, mutta tyrmäämällä täysin Picasson taideteokset? Ei, vaan hän antaa oppilaidensa päättää siitä, minkälaisesta taiteesta he pitävät.
Itella Postin tiedote filatelian ”Oscar-palkinnosta” ja kuva Ystävyyden oksalla -pienoisarkista: www.posti.fi/tiedotteet/2012/20120724_asiago.html
Sivut 24-29: Janne Sahlstein toteaa haastattelussaan erään postimerkkikerhon 1990-luvun puolivälin kokouksista, että ”kokousten keskeisin sisältö oli kovaääninen kiistely alan nippeleistä”. Toivottavasti tänä päivänä yhdenkään postimerkkikerhon kokous ei ole enää tällainen, koska postimerkkikerhon toimintaan ensimmäistä kertaa tutustumaan tullut vieras ei tuollaisen kiistelyn jälkeen halua enää toiste tulla paikalle (todennäköisesti hän haluaa etsiä sellaisen harrastuksen, jossa ymmärretään ja arvostetaan erilaisia mielipiteitä).
Sahlsteinin haastattelu kannattaa lukea kokonaan, koska hänellä on monia hyviä ajatuksia filatelian edistämiseksi. Sahlstein on muuten Postihistoriallinen Yhdistys ry:n varapuheenjohtaja – yhdistyksen, jonka puheenjohtajana toimii Ari Muhonen.
Sivu 35: Suomen Filatelistiliitto tulee jatkossa palkitsemaan Vuoden kerhon. Muistelen ehdottaneeni joitakin vuosia sitten Filatelisti-lehdessä tällaista palkitsemista tai ainakin miettineeni tämänsuuntaista palkitsemista. Vuoden kerhon palkitsemisessa ei saa olla kyse siitä, että kerho on järjestänyt kansallisen postimerkkinäyttelyn tai että kerhon jäsenet ovat menestyneet kokoelmillaan postimerkkinäyttelyissä.
Nimittäin valitettavan usein, kun on palkittu yksittäisiä filatelisteja, on palkitsemisen perusteena ollut nimenomaan näyttelyfilateliassa saavutettu menestys tai sitä on ainakin korostettu yhtenä palkitsemisen perusteena (vaikka on paljon sellaisia filatelisteja, jotka tulisi palkita heidän toiminnastaan filatelian hyväksi, mutta jotka eivät esitä kokoelmiaan postimerkkinäyttelyissä). Vuoden kerhon valinnassa ei tule painottaa näyttelyfilateliaa, koska filatelia on paljon muutakin.
