…jatkoa blogitekstille 9. heinäkuuta 2014.
Rulliksi valmistettuja pikajakelulipukkeita ainakin kuusi päätyyppiä
Rulliksi valmistetut pikajakelulipukkeet (nauhalipukkeet) tulivat Suomessa käyttöön arkkilipukkeiden jälkeen. Nauhalipukkeista ei ole tietääkseni tehty tutkimusta kuten arkkilipukkeista. Kävin läpi omassa kokoelmassani olevat nauhalipukkeella varustetut pikalähetykset ja niiden perusteella nauhalipukkeita on ollut käytössä ainakin kuusi päätyyppiä. Käytän kyseisten päätyyppien luetteloinnissa numeroita 15-20, jotta ne eivät sekoitu arkkilipukkeiden päätyyppeihin.
Kaikissa nauhalipukkeissa lipuke on punainen ja teksti on painettu lipukkeeseen valkoisella. Päätyypeissä 15 ja 16 on sana Exprès ja sen alapuolella Pika-Express. Päätyypeissä 17-20 on sana EXPRÈS ja sen alapuolella PIKA-EXPRESS.
![]()
Paketti pikajakelupostissa vanhasta Vaasasta 14. huhtikuuta 1964 Helsinkiin, jonne paketti on saapunut 14. huhtikuuta 1964. Kuvassa on kyseisen paketin pakettiosoitekortti. Kyseessä on ns. pikajakelulipukkeiden sekapostite, koska pakettiosoitekortilla on nauhalipukkeista kahta eri tyyppiä. Oikeassa yläkulmassa oleva lipuke on tyyppiä 15. Vasemmassa alakulmassa oleva lipuke on puolestaan tyyppiä 17.
Suomalaisten pikajakelulipukkeiden päätyyppi 15 oli käytössä vuosina 1951–1977. Lipukkeen koko on 29 mm x 15 mm. Päätyyppi 16 oli käytössä vuosina 1958–1963. Lipukkeen koko on 29 mm x 18 mm. Päätyyppi 17 oli käytössä vuosina 1963–1986. Lipukkeen koko on 37-38 mm x 13 mm. Ainakin vuonna 1965 käytössä olleessa päätyypissä 18 lipukkeen koko on 30 mm x 14 mm. Päätyyppi 19 oli käytössä vuosina 1985–1995. Lipukkeen koko on 39 mm x 14 mm. Ainakin vuonna 1994 käytössä olleessa päätyypissä 20 lipukkeen koko on 40 mm x 15 mm. Nauhalipukkeet poistuivat vähitellen käytöstä tietotekniikan kehittymisen myötä, eli siinä vaiheessa kun posti otti Suomessa käyttöön pikalähetysten sähköisen seurannan.
Pikajakelun lisämaksu aluksi 50 penniä
Pikajakelusta postille suoritettava erillinen lisämaksu oli aluksi 50 penniä, aina 30.9.1917 saakka. Pikajakelumaksun suuruutta kuvastaa esimerkiksi se, että ajalla 4.10.1914–30.9.1917 kotimaan kirjeen postimaksu 15 grammaan saakka oli 25 penniä. Kotimaan pikajakelumaksussa tapahtui merkittävä muutos 1.3.1990, jolloin maksun suuruus riippui postilähetyksen painosta (ja kyseessä ei ollut enää erillinen lisämaksu, vaan kuljetusmaksu sisältäen myös pikajakelun): korkeintaan 250 grammaa painaneen lähetyksen maksu oli 20 markkaa ja sitä painavamman lähetyksen (kuitenkin korkeintaan yksi kilogramma) maksu oli 32 markkaa.
Seuraava merkittävä muutos kotimaan pikajakelumaksussa tapahtui jo vuoden päästä eli 1.3.1991, jolloin maksun suuruus riippui postilähetyksen painon lisäksi paikkakunnasta, jonne lähetys oli osoitettu (lähialue tai muu maa), ja pikajakelun nopeudesta (nopeus 00 tai nopeus 01). 1.6.1994 alkaen ei ollut enää jakoa kahteen eri nopeuteen, mutta jako lähialueeseen ja muuhun maahan säilyi edelleen. 1.7.1998 tuli lisäksi käyttöön maksu Ahvenanmaalle lähetetyille pikakirjeille; maksu poistui käytöstä 1.4.2001, jolloin jako oli jälleen lähialue ja muu maa.
![]()
![]()
Kirjattu ja vakuutettu kirje pikajakelupostissa Turusta 15. elokuuta 1947 Asikkalaan, jonne kirje on saapunut 16. elokuuta 1947. Lähetyksen postimaksu 42 markkaa muodostui seuraavasti: kirje 20 grammaan saakka 1.1.1947–31.12.1947 10 markkaa + kirjausmaksu 1.1.1947–31.12.1947 10 markkaa + vakuutusmaksu 1001-2000 markasta 1.7.1945–30.6.1950 2 markkaa + pikajakelumaksu 1.1.1947–31.12.1947 20 markkaa. Koska kuorella on postimerkkejä yhteensä 43 markan edestä, on kyseessä yhden markan ylipostite. Vakuutetun lähetyksen lakkaus maksoi 16.1.1946–31.12.1947 viisi markkaa, mutta koska kuoren takana olevissa lakkasineteissä on nimikirjaimet PK, niin lakkaus on todennäköisesti tehty lähettäjän itsensä eikä postin toimesta.
Ulkomaille lähetetylle pikajakelupostille oli oma pikajakelumaksu 31.7.1918–30.6.1945 välisenä aikana. 1.7.1945 alkaen maksu oli sama kuin kotimaan postissa, kunnes 1.1.1989 tuli käyttöön pikajakelumaksu muihin Pohjoismaihin lähetetyille pikalähetyksille ja muualle ulkomaille lähetetyille pikalähetyksille. 1.1.1995 jako muuttui muihin EU-maihin ja muihin ulkomaihin. Jo puolen vuoden päästä eli 1.7.1995 maksut muuttuivat jälleen (ja kyseessä ei ollut enää erillinen lisämaksu, vaan kuljetusmaksu sisältäen myös pikajakelun): maksun suuruus riippui siitä, lähetettiinkö lähetys toiseen EU-maahan vai muualle Eurooppaan vai maahan Euroopan ulkopuolelle, sekä lähetyksen painosta. 1.4.2001 alkaen jako oli Eurooppa ja muut maat.
Kotimaan pikapaketeille tuli käyttöön oma pikajakelumaksu 1.4.1973 jakautuen korkeintaan kymmenen kilogrammaa ja yli kymmenen kilogrammaa painaviin paketteihin. Painojaottelu poistui käytöstä jo vuoden päästä eli 1.4.1974. Ulkomaille lähetettyjen pikapakettien osalta maksu tuli käyttöön 1.1.1970.
Jatkoa tulossa myöhemmin…
Lähteet:
Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999
Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, Espoo 2002
Kaj Hellman ja Raimo Peltonen: Suomen Exprès-lipukkeet, Finlandia 95 Bulletin 3, Helsinki 1995
Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003
Juhani Kerppola: Postilähetyslajit 1930–1962, Osa 4. Kirje 2 (2) – lisämaksut; Filatelisti 4/2013, Lahti 2013
Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992
Sällskapet för Svensk Posthistorisk Dokumentation: www.rootsweb.ancestry.com/~swesspd/ (2.7.2014)
Rulliksi valmistettuja pikajakelulipukkeita ainakin kuusi päätyyppiä
Rulliksi valmistetut pikajakelulipukkeet (nauhalipukkeet) tulivat Suomessa käyttöön arkkilipukkeiden jälkeen. Nauhalipukkeista ei ole tietääkseni tehty tutkimusta kuten arkkilipukkeista. Kävin läpi omassa kokoelmassani olevat nauhalipukkeella varustetut pikalähetykset ja niiden perusteella nauhalipukkeita on ollut käytössä ainakin kuusi päätyyppiä. Käytän kyseisten päätyyppien luetteloinnissa numeroita 15-20, jotta ne eivät sekoitu arkkilipukkeiden päätyyppeihin.
Kaikissa nauhalipukkeissa lipuke on punainen ja teksti on painettu lipukkeeseen valkoisella. Päätyypeissä 15 ja 16 on sana Exprès ja sen alapuolella Pika-Express. Päätyypeissä 17-20 on sana EXPRÈS ja sen alapuolella PIKA-EXPRESS.
Paketti pikajakelupostissa vanhasta Vaasasta 14. huhtikuuta 1964 Helsinkiin, jonne paketti on saapunut 14. huhtikuuta 1964. Kuvassa on kyseisen paketin pakettiosoitekortti. Kyseessä on ns. pikajakelulipukkeiden sekapostite, koska pakettiosoitekortilla on nauhalipukkeista kahta eri tyyppiä. Oikeassa yläkulmassa oleva lipuke on tyyppiä 15. Vasemmassa alakulmassa oleva lipuke on puolestaan tyyppiä 17.
Suomalaisten pikajakelulipukkeiden päätyyppi 15 oli käytössä vuosina 1951–1977. Lipukkeen koko on 29 mm x 15 mm. Päätyyppi 16 oli käytössä vuosina 1958–1963. Lipukkeen koko on 29 mm x 18 mm. Päätyyppi 17 oli käytössä vuosina 1963–1986. Lipukkeen koko on 37-38 mm x 13 mm. Ainakin vuonna 1965 käytössä olleessa päätyypissä 18 lipukkeen koko on 30 mm x 14 mm. Päätyyppi 19 oli käytössä vuosina 1985–1995. Lipukkeen koko on 39 mm x 14 mm. Ainakin vuonna 1994 käytössä olleessa päätyypissä 20 lipukkeen koko on 40 mm x 15 mm. Nauhalipukkeet poistuivat vähitellen käytöstä tietotekniikan kehittymisen myötä, eli siinä vaiheessa kun posti otti Suomessa käyttöön pikalähetysten sähköisen seurannan.
Pikajakelun lisämaksu aluksi 50 penniä
Pikajakelusta postille suoritettava erillinen lisämaksu oli aluksi 50 penniä, aina 30.9.1917 saakka. Pikajakelumaksun suuruutta kuvastaa esimerkiksi se, että ajalla 4.10.1914–30.9.1917 kotimaan kirjeen postimaksu 15 grammaan saakka oli 25 penniä. Kotimaan pikajakelumaksussa tapahtui merkittävä muutos 1.3.1990, jolloin maksun suuruus riippui postilähetyksen painosta (ja kyseessä ei ollut enää erillinen lisämaksu, vaan kuljetusmaksu sisältäen myös pikajakelun): korkeintaan 250 grammaa painaneen lähetyksen maksu oli 20 markkaa ja sitä painavamman lähetyksen (kuitenkin korkeintaan yksi kilogramma) maksu oli 32 markkaa.
Seuraava merkittävä muutos kotimaan pikajakelumaksussa tapahtui jo vuoden päästä eli 1.3.1991, jolloin maksun suuruus riippui postilähetyksen painon lisäksi paikkakunnasta, jonne lähetys oli osoitettu (lähialue tai muu maa), ja pikajakelun nopeudesta (nopeus 00 tai nopeus 01). 1.6.1994 alkaen ei ollut enää jakoa kahteen eri nopeuteen, mutta jako lähialueeseen ja muuhun maahan säilyi edelleen. 1.7.1998 tuli lisäksi käyttöön maksu Ahvenanmaalle lähetetyille pikakirjeille; maksu poistui käytöstä 1.4.2001, jolloin jako oli jälleen lähialue ja muu maa.
Kirjattu ja vakuutettu kirje pikajakelupostissa Turusta 15. elokuuta 1947 Asikkalaan, jonne kirje on saapunut 16. elokuuta 1947. Lähetyksen postimaksu 42 markkaa muodostui seuraavasti: kirje 20 grammaan saakka 1.1.1947–31.12.1947 10 markkaa + kirjausmaksu 1.1.1947–31.12.1947 10 markkaa + vakuutusmaksu 1001-2000 markasta 1.7.1945–30.6.1950 2 markkaa + pikajakelumaksu 1.1.1947–31.12.1947 20 markkaa. Koska kuorella on postimerkkejä yhteensä 43 markan edestä, on kyseessä yhden markan ylipostite. Vakuutetun lähetyksen lakkaus maksoi 16.1.1946–31.12.1947 viisi markkaa, mutta koska kuoren takana olevissa lakkasineteissä on nimikirjaimet PK, niin lakkaus on todennäköisesti tehty lähettäjän itsensä eikä postin toimesta.
Ulkomaille lähetetylle pikajakelupostille oli oma pikajakelumaksu 31.7.1918–30.6.1945 välisenä aikana. 1.7.1945 alkaen maksu oli sama kuin kotimaan postissa, kunnes 1.1.1989 tuli käyttöön pikajakelumaksu muihin Pohjoismaihin lähetetyille pikalähetyksille ja muualle ulkomaille lähetetyille pikalähetyksille. 1.1.1995 jako muuttui muihin EU-maihin ja muihin ulkomaihin. Jo puolen vuoden päästä eli 1.7.1995 maksut muuttuivat jälleen (ja kyseessä ei ollut enää erillinen lisämaksu, vaan kuljetusmaksu sisältäen myös pikajakelun): maksun suuruus riippui siitä, lähetettiinkö lähetys toiseen EU-maahan vai muualle Eurooppaan vai maahan Euroopan ulkopuolelle, sekä lähetyksen painosta. 1.4.2001 alkaen jako oli Eurooppa ja muut maat.
Kotimaan pikapaketeille tuli käyttöön oma pikajakelumaksu 1.4.1973 jakautuen korkeintaan kymmenen kilogrammaa ja yli kymmenen kilogrammaa painaviin paketteihin. Painojaottelu poistui käytöstä jo vuoden päästä eli 1.4.1974. Ulkomaille lähetettyjen pikapakettien osalta maksu tuli käyttöön 1.1.1970.
Jatkoa tulossa myöhemmin…
Lähteet:
Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999
Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, Espoo 2002
Kaj Hellman ja Raimo Peltonen: Suomen Exprès-lipukkeet, Finlandia 95 Bulletin 3, Helsinki 1995
Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003
Juhani Kerppola: Postilähetyslajit 1930–1962, Osa 4. Kirje 2 (2) – lisämaksut; Filatelisti 4/2013, Lahti 2013
Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992
Sällskapet för Svensk Posthistorisk Dokumentation: www.rootsweb.ancestry.com/~swesspd/ (2.7.2014)