Quantcast
Channel: Filateliasta ja keräilystä
Viewing all 171 articles
Browse latest View live
↧

Tiesitkö, että lunastusmerkki…

June 11, 2014, 9:17 am
$
0
0
…on postimerkki, joka on tarkoitettu lunastusmaksun suorittamisesta kertomiseen. Lunastusmaksu on maksu, jonka postilähetyksen vastaanottaja joutuu postille suorittamaan, mikäli lähetykselle alun perin kiinnitetyt postimerkit eivät riitä postimaksun kattamiseen tai mikäli lähetys on yritetty saada kulkemaan postissa ilmaiseksi. Jos vastaanottaja ei maksa lunastusmaksua, palautetaan postilähetys sen lähettäjälle.

Lunastusmaksu koostuu tavallisesti puuttuvasta postimaksusta ja erillisestä lisämaksusta lunastukseen liittyen. Suomessa ei ole koskaan ollut käytössä lunastusmerkkejä, vaan lunastusmaksun suorittamisesta kertomiseen on käytetty tavallisia postimerkkejä. Monessa muussa maassa on ollut käytössä nimenomaan lunastusmerkkejä.

Lunastetun postin tutkimusryhmän englanninkielinen sivusto – Postage Due Mail Study Group: www.postageduemail.org.uk


Yhdysvallat on yksi niistä maista, joissa on ollut käytössä lunastusmerkkejä. Kuvassa on Dijonista Ranskasta 2.3.1971 lähetetty kirje Los Angelesiin Yhdysvaltoihin. Lähetykselle kiinnitetyt ranskalaiset postimerkit eivät ole riittäneet kattamaan postimaksua, joten vastaanottaja on joutunut lunastamaan lähetyksen maksamalla 15 senttiä. Lunastusmaksun suorittamisesta kertoo kirjekuoren vasempaan alakulmaan kiinnitetyt kymmenen ja viiden sentin lunastusmerkit, jotka on mitätöity leimaamalla 8.3.1971.
↧
Search

Nordia 2014 Norjassa 21.–23. marraskuuta

June 20, 2014, 7:25 am
$
0
0
Vuoden 2014 pohjoismainen Nordia-postimerkkinäyttely pidetään Lillestrømissä Norjassa 21.–23. marraskuuta. Lillestrøm sijaitsee lähellä Norjan pääkaupunkia Osloa, vähän matkaa Oslosta pohjoiseen. Nordia 2014 -näyttelyn järjestävät Norjan filatelistiliitto (Norsk Filatelistforbund) ja Norjan posti (Posten Norge AS).

Nordia on vuosittain järjestettävä pohjoismainen postimerkkinäyttely, johon voivat näytteilleasettajina osallistua Pohjoismaiden filatelistiliittojen ja nuorisofilatelistiliittojen jäsenet sekä Pohjoismaiden ulkopuolella toimivien Skandinavian filateliaan keskittyneiden yhdistysten jäsenet. Lisäksi Nordiaan osallistuvan kokoelman on tullut saavuttaa tietty mitalitaso kansallisessa postimerkkinäyttelyssä.

Lähde ja lisää tietoa Nordia 2014 -näyttelystä: http://nordia2014.no
↧
↧

Pikajakelupostia postimerkeillä Suomessa yli 130 vuotta, osa 1

June 26, 2014, 9:47 am
$
0
0
Pikajakelupostilla tarkoitetaan postilähetyksiä, jotka lähettäjä on halunnut lähettää vastaanottajalle postilähetyksen tavallista kulkuaikaa nopeammin eli pikana. Pikajakelu merkitään lähetykselle selkeästi esimerkiksi pikajakelulipukkeella tai -leimalla taikka käsin kirjoitettavalla merkinnällä. Joissakin maissa on ollut käytössä pikakorttikirjeitä tai pikamerkkejä. Pikajakelusta suoritetaan postille erillinen lisämaksu tavallisen postimaksun lisäksi.

Aikoinaan ainakin Suomessa pikalähetykset oli mahdollista jättää kirjelaatikkoon, mikäli postimaksu oli kokonaan maksettu (toisin sanoen mikäli lähetys oli varustettu postimerkeillä siten, että postimerkkien yhteenlaskettu arvo vastasi lähetyksen tavallista postimaksua sekä pikajakelumaksua ja muita mahdollisia lisämaksuja yhteensä). Tällöin pikalähetyksiä käsiteltiin samalla tavalla kuin postikonttoriin jätettyjä pikalähetyksiä. Nykyään pikalähetyksiä ei voi jättää kirjelaatikkoon.


Kirjattu kirje pikajakelupostissa Porista 10. toukokuuta 1917 Turkuun, jonne kirje on saapunut 11. toukokuuta 1917. Kuorella oleva pikajakelulipuke on todennäköisesti tyyppiä 3a, joka oli käytössä vuosina 1917–1929. Lipukkeessa ei ole pistettä Exprès-sanan perässä ja painanta on epätarkka. Lipukkeen koko on 31,1 mm x 11 mm ja lipukearkissa on ollut 3 x 10 lipuketta. Suomalaisten pikajakelulipukkeiden tyyppi 3a eroaa tyypistä 3b siten, että tyypissä 3a hammaste on 11 ½, kun taas tyypissä 3b hammaste on 11.

Varhaiskirjeissä pikajakelun merkintänä käytettiin latinankielistä sanaa cito, joka on suomennettuna nopeasti, tai latinankielistä sanaa citissime, joka on suomennettuna kiireimmiten. Joskus cito-sana oli lähetyksellä useampaan kertaan. Käytössä on ollut myös omakielisiä merkintöjä, kuten Suomessa kiiruusti, Ruotsissa befordras genom dag och natt sekä Saksassa Eilt Sehr.

Edellä mainittujen merkintöjen lisäksi varhaiskirjeissä on käytetty pikajakelusta kertomiseen höyheniä tai sulan osia. Nämä ns. sulka- tai höyhenkirjeet tulivat käyttöön 1700-luvulla. Mitä enemmän höyheniä tai sulan osia, niin sitä kiireellisempi kirje. Suomen filateelisessa lehdistössä väiteltiin aikoinaan siitä, että ovatko sulkakirjeet pikalähetyksiä vai eivät. Oma keräilyni rajoittuu Suomen pikajakelupostiin postimerkkien kaudella.

Ensimmäinen maininta pikajakelupostista vuoden 1881 postijärjestyksessä

Pikalähetys mainitaan postimerkkien kaudella ensimmäisen kerran vuoden 1881 postijärjestyksessä. Postilähetys oli varustettava merkinnällä Exprès ja lähettäjän tuli suorittaa 50 pennin lisämaksu, mikäli hän halusi, että postilähetys toimitetaan vastaanottajalle heti lähetyksen saavuttua osoitepostitoimistoon. Pikajakelu oli mahdollista vain niillä paikkakunnilla, joilla oli postinkantajia.


Kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Helsingistä 20. elokuuta 1943 Svendborgiin Tanskaan, jonne kirje on saapunut 24. elokuuta 1943. Kirjeen sisältö on tarkastettu sekä Suomessa että Tanskassa, mistä kertovat TARKASTETTU - GRANSKAT -leimat ja -sensuuriliuska, Kontroleret-sensuuriliuska sekä kemiallinen sensuuri. Kuorella oleva pikajakelulipuke on todennäköisesti tyyppiä 7b, joka oli käytössä vuosina 1938–1944. Lipukkeessa on vino tavuviiva Pika- ja Express-sanojen välissä. Suomalaisten pikajakelulipukkeiden tyypeissä 7b, 7c ja 7d väritön läviste on 4, kun taas tyypissä 7a väritön läviste on 5,3. Tyypissä 7a on kiiltopaperi, tyypissä 7b oranssinpunainen kiiltävä paperi, tyypissä 7c himmeä paperi ja tyypissä 7d himmeä tummanpunainen paperi.

Myös Alfred Öhbergin Post-Handbokissa (postikäsikirjassa) vuodelta 1888 mainitaan pikalähetys. Kyseisen postikäsikirjan mukaan lähetys oli varustettava merkinnällä exprèss. Pikajakelulipuke mainitaan ensimmäisen kerran Öhbergin Post-Handbokin vuoden 1895 painoksessa, jonka mukaan postilähetykselle oli kiinnitettävä erityinen lipuke lähetyksen erityisluonteen huomaamiseksi ja 50 pennin lisämaksu oli suoritettava postimerkeillä.

Jatkoa tulossa myöhemmin…

Lähteet:
Kaj Hellman ja Raimo Peltonen: Suomen Exprès-lipukkeet, Finlandia 95 Bulletin 3, Helsinki 1995
Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003
Juhani Kerppola: Postilähetyslajit 1930–1962, Osa 4. Kirje 2 (2) – lisämaksut; Filatelisti 4/2013, Lahti 2013
Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992
↧

Pikajakelupostia postimerkeillä Suomessa yli 130 vuotta, osa 2

July 2, 2014, 10:14 am
$
0
0
…jatkoa blogitekstille 26. kesäkuuta 2014.

Kaj Hellman ja Raimo Peltonen tutkivat Finlandia 95 -maailmannäyttelyn näyttelyluettelossa julkaistua tutkimusta varten satoja pikalähetyksiä ja niillä olevia pikajakelulipukkeita. Varhaisimmat pikajakelulipukkeen käytöt ovat vuodelta 1898. Suomen postimerkkimallin 1889 (ns. ylänurkkaisten postimerkkien) osalta tunnetaan ainakin kuusi pikajakelulipukkeella varustettua postilähetystä: vuodelta 1898 kirje Helsingistä, ehiöpostikortti Kuurilasta ja kirje Kuopiosta sekä vuodelta 1900 ehiöpostikortti Lahdesta, kirje Kuopiosta ja kirje Kavantsaarelta.

Hellmanin ja Peltosen mukaan pikajakelulipukkeella varustetut pikalähetykset ennen vuotta 1910 ovat harvinaisia, samoin kuin ennen vuotta 1930 ulkomaille lähetetyt pikalähetykset. Varhaisin pikajakelulipukkeen käyttö ulkomaille on vuodelta 1916 (kirje Helsingistä Kööpenhaminaan Tanskaan). Pikalähetykset yleistyivät 1940-luvulla.


Vakuutettu kirje pikajakelupostissa Lappeenrannasta 18. marraskuuta 1947 Helsinkiin, jonne kirje on saapunut 19. marraskuuta 1947. Kuorella oleva pikajakelulipuke on todennäköisesti tyyppiä 11c, joka oli käytössä vuosina 1945–1957. Lipukkeen paperi on vaaleanpunainen ja lipukearkissa on ollut 3 x 9 lipuketta. Suomalaisten pikajakelulipukkeiden tyypissä 11a on väritön läviste 5,1, tyypissä 11b väritön läviste 5,3 ja tyypissä 11c musta läviste 5,3.

Oma havaintoni on se, että pikajakelupostissa lähetetyt kirjeet ovat lähetysmuodoista yleisin. Pikajakelupostissa lähetettyjä paketteja ja postikortteja on merkittävästi vähemmän kuin kirjeitä, ja niistä pikapostikortit ovat kaikkein harvinaisimpia. Yksi mielenkiintoinen osa-alue on pikana lähetetty virkaposti.

Arkkeina painettuja pikajakelulipukkeita 14 päätyyppiä

Hellman ja Peltonen keskittyivät tutkimuksessaan arkkeina painettuihin pikajakelulipukkeisiin. Tutkimus ei koske nauhalipukkeita (rulliksi valmistettuja lipukkeita), jotka tulivat Suomessa käyttöön arkkilipukkeiden jälkeen.

Arkkilipukkeita on ollut käytössä 14 päätyyppiä, joista kolmesta päätyypistä (2, 3 ja 8) tunnetaan kaksi alatyyppiä, yhdestä päätyypistä (11) kolme alatyyppiä sekä yhdestä päätyypistä (7) neljä alatyyppiä. Arkkilipukkeita on ollut käytössä vuosina 1898–1957. Osa lipukkeista on hammastettuja ja osassa on musta tai väritön läviste. Yksi lipukkeista on hammastamaton, kyseessä on mahdollisesti koelipuke.


Kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Helsingistä 4. huhtikuuta 1950 Lontooseen Englantiin, jonne kirje on saapunut 4. huhtikuuta 1950. Kuorella oleva pikajakelulipuke on todennäköisesti tyyppiä 12, joka oli Hellmanin ja Peltosen tutkimuksen mukaan käytössä vuosina 1946–1948, mutta tämän kohteen perusteella se oli käytössä ainakin vuosina 1946–1950. Lipukkeessa läviste on 9,3. Kapeaa mallia oleva lipuke on kooltaan 33 mm x 18 mm. Lipukkeen paperi on vaaleanpunainen.

Arkkilipukkeiden päätyypeissä 1-3 lipuke on valkoinen, johon on painettu punaisella kehys ja kehyksen sisälle punaisella sana Exprès joko pisteellä tai ilman pistettä. Päätyypeissä 4-8 lipuke on punainen, johon on painettu mustalla kehys ja kehyksen sisälle mustalla Pika-Express ja sen alapuolelle sana Exprès. Päätyypeissä 9-14 lipuke on vaaleanpunainen, johon on painettu mustalla kehys ja kehyksen sisälle mustalla Pika-Express ja sen alapuolelle sana Exprès.

Jatkoa tulossa myöhemmin…

Lähteet:
Kaj Hellman ja Raimo Peltonen: Suomen Exprès-lipukkeet, Finlandia 95 Bulletin 3, Helsinki 1995
Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003
Juhani Kerppola: Postilähetyslajit 1930–1962, Osa 4. Kirje 2 (2) – lisämaksut; Filatelisti 4/2013, Lahti 2013
Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992
↧

Pikajakelupostia postimerkeillä Suomessa yli 130 vuotta, osa 3

July 9, 2014, 10:38 am
$
0
0
…jatkoa blogitekstille 2. heinäkuuta 2014.

Tämän kirjoitussarjan ensimmäisen ja toisen osan kuvateksteissä kerrotaan suomalaisten pikajakelulipukkeiden päätyypeistä 3, 7, 11 ja 12. Päätyyppi 1 oli käytössä vuosina 1898–1905, todennäköisesti kuitenkin jo aiemmin, koska pikajakelulipuke on mainittu ensimmäisen kerran Alfred Öhbergin Post-Handbokin vuoden 1895 painoksessa. Lipukkeen hammaste on 12 ½ ja siinä on piste lähellä s-kirjainta sekä terävät kirjaimet. Lipukkeen koko on 31,8 mm x 11 mm. Alatyyppi 2a oli käytössä vuosina 1910–1922. Lipukkeen hammaste on 11 ½ (lipuketta tunnetaan myös rosohammasteisena); piste on s-kirjaimen ja kehyksen puolivälissä. Lipukkeen koko on 31,1 mm x 11 mm. Alatyyppi 2b oli käytössä ainakin vuonna 1916. Alatyyppi 2b eroaa alatyypistä 2a siten, että 2b:ssä ei ole aksenttia e-kirjaimen päällä.


Kirje pikajakelupostissa Helsingistä 28. toukokuuta 1938 Kuopioon, jonne kirje on saapunut 29. toukokuuta 1938. Kuorella oleva pikajakelulipuke on todennäköisesti tyyppiä 7a. Erikoisen lipukkeesta tekee se, että lipuke vaikuttaa hammastamattomalta ja lävistämättömältä, vaikka tyypissä 7a on väritön läviste 5,3.

Suomalaisten pikajakelulipukkeiden päätyypin 4 käyttöaikaa ei tiedetä. Kyseessä on hammastamaton lipuke, joka on mahdollisesti ollut koelipuke. Päätyyppi 5 oli käytössä vuosina 1930–1944. Lipukkeessa on punainen paperi ja sen hammaste on 12. Lipukearkissa on ollut 3 x 10 lipuketta. Päätyyppi 6 oli käytössä vuosina 1935–1942. Lipukkeessa on kiiltopaperi ja sen musta läviste on 9 ½. Lipukkeessa on suora tavuviiva Pika- ja Express-sanojen välissä. Alatyyppi 8a oli käytössä vuosina 1940–1944. Lipukkeen koko on 34 mm x 16 mm ja paperi on himmeä. Lipukkeessa on suora tavuviiva Pika- ja Express-sanojen välissä. Vuosina 1942–1944 käytössä ollut alatyyppi 8b eroaa alatyypistä 8a siten, että 8b:ssä on väritön läviste 3,2, kun taas 8a:ssa on musta läviste 4.

Suomalaisten pikajakelulipukkeiden päätyyppi 9 oli käytössä vuosina 1944–1945. Lipukkeessa on vaaleanpunainen paperi ja sen musta läviste on 4. Lipukkeen koko on 37 mm x 16,5 mm. Lipukkeessa on suora tavuviiva Pika- ja Express-sanojen välissä. Päätyyppi 10 oli käytössä vuosina 1947–1952. Lipukkeessa on vaaleanpunainen paperi ja sen väritön läviste on 4. Lipukkeen koko on 38 mm x 17,5 mm. Lipukkeessa on suora tavuviiva Pika- ja Express-sanojen välissä. Vuosina 1947–1956 käytössä olleessa päätyypissä 13 on vaaleanpunainen paperi ja läviste 5. Lipukkeen koko on 32,5 mm x 13 mm. Lipukearkissa on ollut 3 x 12 lipuketta. Viimeinen arkkilipukkeiden päätyyppi (14) oli käytössä vuosina 1949–1953. Lipukkeessa on vaaleanpunainen paperi ja sen läviste on 9,3. Lipukkeen koko on 26 mm x 10 mm.


Kirje pikajakelupostissa Helsingistä 4. toukokuuta 1946 Voikkaan, jonne kirje on saapunut 5. toukokuuta 1946. Kuorella oleva pikajakelulipuke on siitä erikoinen, että kyseessä on ruotsalainen pikajakelulipuke. Lipuke on ruotsalaisten pikajakelulipukkeiden päätyyppiä 6, joka tuli käyttöön vuonna 1927. Lipuke on arkkilipuke ja lipukkeella olevan kehyksen koko on 31 mm x 19 mm. Olisi mielenkiintoista tietää, miten ruotsalainen pikajakelulipuke on päätynyt suomalaiselle pikalähetykselle; voi olla, että lähettäjä on onnistunut irrottamaan lipukkeen Ruotsista tulleesta pikalähetyksestä tai lähettäjä on tuonut lipukkeen mukanaan Ruotsista tai suomalaisessa postitoimistossa on jostain syystä ollut saatavilla ruotsalaisia pikajakelulipukkeita.

Arkkilipukkeiden tiedossa olevien käyttöaikojen ulkopuolelle jäävät vuodet 1906–1909 sekä vuodet ennen vuotta 1898. Koska Kaj Hellmanin ja Raimo Peltosen tutkimus on noin 20 vuoden takaa, on mahdollista, että filatelistit ovat jo löytäneet pikajakelulipukkeille uusia käyttövuosia; toivottavaa olisi, että havainnoista kerrottaisiin muille filatelisteille filateelisessa lehdistössä tai Internetin välityksellä.

Tämän kirjoitussarjan ensimmäisen ja toisen osan kuvateksteissä jäivät kertomatta arkkilipukkeiden seuraavat käyttöajat (ensin lipukkeen alatyyppi ja sitten sen käyttöaika): 3b 1926–1944, 7a 1935–1945, 7c 1940–1953, 7d 1941–1945, 11a 1941–1946 ja 11b 1941–1946. Tarkennuksena todettakoon se, että tämän kirjoitussarjan kolmessa ensimmäisessä osassa lipukkeen koolla tarkoitetaan lipukkeella olevan kehyksen kokoa.

Jatkoa tulossa myöhemmin…

Lähteet:
Kaj Hellman ja Raimo Peltonen: Suomen Exprès-lipukkeet, Finlandia 95 Bulletin 3, Helsinki 1995
Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003
Juhani Kerppola: Postilähetyslajit 1930–1962, Osa 4. Kirje 2 (2) – lisämaksut; Filatelisti 4/2013, Lahti 2013
Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992
Sällskapet för Svensk Posthistorisk Dokumentation: www.rootsweb.ancestry.com/~swesspd/ (2.7.2014)
↧
↧

Pikajakelupostia postimerkeillä Suomessa yli 130 vuotta, osa 4

July 16, 2014, 7:54 am
$
0
0
…jatkoa blogitekstille 9. heinäkuuta 2014.

Rulliksi valmistettuja pikajakelulipukkeita ainakin kuusi päätyyppiä

Rulliksi valmistetut pikajakelulipukkeet (nauhalipukkeet) tulivat Suomessa käyttöön arkkilipukkeiden jälkeen. Nauhalipukkeista ei ole tietääkseni tehty tutkimusta kuten arkkilipukkeista. Kävin läpi omassa kokoelmassani olevat nauhalipukkeella varustetut pikalähetykset ja niiden perusteella nauhalipukkeita on ollut käytössä ainakin kuusi päätyyppiä. Käytän kyseisten päätyyppien luetteloinnissa numeroita 15-20, jotta ne eivät sekoitu arkkilipukkeiden päätyyppeihin.

Kaikissa nauhalipukkeissa lipuke on punainen ja teksti on painettu lipukkeeseen valkoisella. Päätyypeissä 15 ja 16 on sana Exprès ja sen alapuolella Pika-Express. Päätyypeissä 17-20 on sana EXPRÈS ja sen alapuolella PIKA-EXPRESS.


Paketti pikajakelupostissa vanhasta Vaasasta 14. huhtikuuta 1964 Helsinkiin, jonne paketti on saapunut 14. huhtikuuta 1964. Kuvassa on kyseisen paketin pakettiosoitekortti. Kyseessä on ns. pikajakelulipukkeiden sekapostite, koska pakettiosoitekortilla on nauhalipukkeista kahta eri tyyppiä. Oikeassa yläkulmassa oleva lipuke on tyyppiä 15. Vasemmassa alakulmassa oleva lipuke on puolestaan tyyppiä 17.

Suomalaisten pikajakelulipukkeiden päätyyppi 15 oli käytössä vuosina 1951–1977. Lipukkeen koko on 29 mm x 15 mm. Päätyyppi 16 oli käytössä vuosina 1958–1963. Lipukkeen koko on 29 mm x 18 mm. Päätyyppi 17 oli käytössä vuosina 1963–1986. Lipukkeen koko on 37-38 mm x 13 mm. Ainakin vuonna 1965 käytössä olleessa päätyypissä 18 lipukkeen koko on 30 mm x 14 mm. Päätyyppi 19 oli käytössä vuosina 1985–1995. Lipukkeen koko on 39 mm x 14 mm. Ainakin vuonna 1994 käytössä olleessa päätyypissä 20 lipukkeen koko on 40 mm x 15 mm. Nauhalipukkeet poistuivat vähitellen käytöstä tietotekniikan kehittymisen myötä, eli siinä vaiheessa kun posti otti Suomessa käyttöön pikalähetysten sähköisen seurannan.

Pikajakelun lisämaksu aluksi 50 penniä

Pikajakelusta postille suoritettava erillinen lisämaksu oli aluksi 50 penniä, aina 30.9.1917 saakka. Pikajakelumaksun suuruutta kuvastaa esimerkiksi se, että ajalla 4.10.1914–30.9.1917 kotimaan kirjeen postimaksu 15 grammaan saakka oli 25 penniä. Kotimaan pikajakelumaksussa tapahtui merkittävä muutos 1.3.1990, jolloin maksun suuruus riippui postilähetyksen painosta (ja kyseessä ei ollut enää erillinen lisämaksu, vaan kuljetusmaksu sisältäen myös pikajakelun): korkeintaan 250 grammaa painaneen lähetyksen maksu oli 20 markkaa ja sitä painavamman lähetyksen (kuitenkin korkeintaan yksi kilogramma) maksu oli 32 markkaa.

Seuraava merkittävä muutos kotimaan pikajakelumaksussa tapahtui jo vuoden päästä eli 1.3.1991, jolloin maksun suuruus riippui postilähetyksen painon lisäksi paikkakunnasta, jonne lähetys oli osoitettu (lähialue tai muu maa), ja pikajakelun nopeudesta (nopeus 00 tai nopeus 01). 1.6.1994 alkaen ei ollut enää jakoa kahteen eri nopeuteen, mutta jako lähialueeseen ja muuhun maahan säilyi edelleen. 1.7.1998 tuli lisäksi käyttöön maksu Ahvenanmaalle lähetetyille pikakirjeille; maksu poistui käytöstä 1.4.2001, jolloin jako oli jälleen lähialue ja muu maa.

 

Kirjattu ja vakuutettu kirje pikajakelupostissa Turusta 15. elokuuta 1947 Asikkalaan, jonne kirje on saapunut 16. elokuuta 1947. Lähetyksen postimaksu 42 markkaa muodostui seuraavasti: kirje 20 grammaan saakka 1.1.1947–31.12.1947 10 markkaa + kirjausmaksu 1.1.1947–31.12.1947 10 markkaa + vakuutusmaksu 1001-2000 markasta 1.7.1945–30.6.1950 2 markkaa + pikajakelumaksu 1.1.1947–31.12.1947 20 markkaa. Koska kuorella on postimerkkejä yhteensä 43 markan edestä, on kyseessä yhden markan ylipostite. Vakuutetun lähetyksen lakkaus maksoi 16.1.1946–31.12.1947 viisi markkaa, mutta koska kuoren takana olevissa lakkasineteissä on nimikirjaimet PK, niin lakkaus on todennäköisesti tehty lähettäjän itsensä eikä postin toimesta.

Ulkomaille lähetetylle pikajakelupostille oli oma pikajakelumaksu 31.7.1918–30.6.1945 välisenä aikana. 1.7.1945 alkaen maksu oli sama kuin kotimaan postissa, kunnes 1.1.1989 tuli käyttöön pikajakelumaksu muihin Pohjoismaihin lähetetyille pikalähetyksille ja muualle ulkomaille lähetetyille pikalähetyksille. 1.1.1995 jako muuttui muihin EU-maihin ja muihin ulkomaihin. Jo puolen vuoden päästä eli 1.7.1995 maksut muuttuivat jälleen (ja kyseessä ei ollut enää erillinen lisämaksu, vaan kuljetusmaksu sisältäen myös pikajakelun): maksun suuruus riippui siitä, lähetettiinkö lähetys toiseen EU-maahan vai muualle Eurooppaan vai maahan Euroopan ulkopuolelle, sekä lähetyksen painosta. 1.4.2001 alkaen jako oli Eurooppa ja muut maat.

Kotimaan pikapaketeille tuli käyttöön oma pikajakelumaksu 1.4.1973 jakautuen korkeintaan kymmenen kilogrammaa ja yli kymmenen kilogrammaa painaviin paketteihin. Painojaottelu poistui käytöstä jo vuoden päästä eli 1.4.1974. Ulkomaille lähetettyjen pikapakettien osalta maksu tuli käyttöön 1.1.1970.

Jatkoa tulossa myöhemmin…

Lähteet:
Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999
Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, Espoo 2002
Kaj Hellman ja Raimo Peltonen: Suomen Exprès-lipukkeet, Finlandia 95 Bulletin 3, Helsinki 1995
Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003
Juhani Kerppola: Postilähetyslajit 1930–1962, Osa 4. Kirje 2 (2) – lisämaksut; Filatelisti 4/2013, Lahti 2013
Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992
Sällskapet för Svensk Posthistorisk Dokumentation: www.rootsweb.ancestry.com/~swesspd/ (2.7.2014)
↧

Pikajakelupostia postimerkeillä Suomessa yli 130 vuotta, osa 5

July 22, 2014, 5:41 am
$
0
0
…jatkoa blogitekstille 16. heinäkuuta 2014.

Pikajakeluposti Suomessa tänä päivänä

Pikalähetykset ovat muuttuneet paljon 1800-luvun lopun pikalähetyksistä, puhumattakaan sulkakirjeistä. Pikajakelua koskevia lähetyslajeja on tänä päivänä paljon ja lähetyksen kulkua voi seurata Internetistä. Yksi uusi ilmiö on pikajakelua varten painetut kuoret, joissa postimaksu on valmiiksi maksettu; tosin niiden edeltäjinä voidaan pitää joissain maissa käytössä olleita pikakorttikirjeitä. Seuraavassa on lyhyt katsaus tämän päivän suomalaiseen pikajakelupostiin.


Kirje pikajakelupostissa ja lentopostissa Helsingistä 14. toukokuuta 1958 Kööpenhaminaan Tanskaan, jonne kirje on saapunut 15. toukokuuta 1958.

Pikakirje on kotimaan lähetyslaji, jossa kirje jaetaan vastaanottajalle perusjakelussa seuraavana työpäivänä postitoimipaikkaan jättämisestä. Tietyillä alueilla pikakirjeitä jaetaan myös arkilauantaisin. Arkipyhinä pikakirjeitä ei jaeta. Pikakirjeitä ei voi jättää kirjelaatikkoon. Pikakirjeeseen on kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra, lauantaijakelussa lisäksi lauantaijakelusta kertova tarra. Pikakirjeelle on kaksi eri postimaksua: halvempi maksu koskee korkeintaan 250 grammaa painavia kirjeitä ja kalliimpi maksu koskee 251-2000 grammaa painavia kirjeitä. Lisäksi lauantaijakelulle on lisämaksu.

Citypika on kotimaan lähetyslaji, jossa kirje jaetaan vastaanottajalle samana päivänä, mikäli kirje on jätetty postitoimipaikkaan samassa kunnassa kuin mihin lähetys on osoitettu (poikkeuksen tekee pääkaupunkiseutu). Citypika on käytössä tietyillä alueilla pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa ja Oulussa. Citypika päivä -pikakirje jaetaan vastaanottajalle työpäivänä klo 14:ään mennessä, mikäli lähetys on jätetty postitoimipaikkaan klo 10:een mennessä. Citypika ilta -pikakirje jaetaan vastaanottajalle työpäivänä klo 21:een mennessä, mikäli lähetys on jätetty postitoimipaikkaan klo 17:ään mennessä. Citypika-kirjeitä ei voi jättää kirjelaatikkoon. Citypika-kirjeeseen on kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra sekä joko Citypika päivä -tarra tai Citypika ilta -tarra. Citypika-kirjeelle on kaksi eri postimaksua: halvempi maksu koskee korkeintaan 250 grammaa painavia kirjeitä ja kalliimpi maksu koskee 251-2000 grammaa painavia kirjeitä.


Postikortti pikajakelupostissa Mulosta 22. elokuuta 1974 Helsinkiin, jonne postikortti on saapunut 23. elokuuta 1974. Koska kyseessä on Posti- ja lennätinlaitoksen lähettämä virkapostikortti, ei postimaksua ole tarvinnut suorittaa.

Yksi vaihtoehto lähettää pikalähetys kotimaassa on käyttää pikakuorta, jossa postimaksu on valmiiksi maksettu. Pikakuori saa painaa korkeintaan 500 grammaa. Pikakuori jaetaan vastaanottajalle perusjakelussa seuraavana työpäivänä postitoimipaikkaan jättämisestä. Kuoria ei voi jättää kirjelaatikkoon. Pikakuoreen on kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra sekä täytettävä lähettäjän ja vastaanottajan tiedot.

Exprès-pikakirje on ulkomaille lähetettävä pikakirje, joka toimitetaan monessa maassa vastaanottajalle erillisessä pikajakelussa. Keskimääräinen kuljetusaika Exprès-pikakirjeelle on muihin Pohjoismaihin 2-3 työpäivää, muualle Eurooppaan 2-5 työpäivää ja Euroopan ulkopuolelle 3-8 työpäivää. Mahdollinen tullikäsittely voi pidentää kuljetusaikaa. Exprès-pikakirjeeseen on kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra. Exprès-pikakirjeelle on kymmenen eri postimaksua: maksu on riippuvainen sekä kirjeen painosta (korkeintaan 250 grammaa, 251-500 grammaa, 501-1000 grammaa, 1001-1500 grammaa tai 1501-2000 grammaa) että kirjeen osoitemaasta (Eurooppa tai muu maailma).

Toinen vaihtoehto lähettää pikalähetys ulkomaille on käyttää Exprès-kuorta, jossa postimaksu on valmiiksi maksettu. Exprès-kuori saa painaa korkeintaan 500 grammaa. Kuoria ei voi jättää kirjelaatikkoon. Exprès-kuoreen on kiinnitettävä Exprès-viivakooditarra sekä täytettävä lähettäjän ja vastaanottajan tiedot.


Tänä päivänä suomalaisiin pikalähetyksiin kiinnitetään pääsääntöisesti Exprès-viivakooditarra, jollainen on kuvattuna yllä (osakuva Hämeenlinnan sisällä kulkeneesta pikakirjeestä).

Ulkomaille on mahdollista lähettää pikapaketti (EMS, Express Mail Service). EMS-pakettien kuljetusaika EU-alueelle on 1-3 työpäivää ja EU-alueen ulkopuolelle 2-8 työpäivää. Mahdollinen tullikäsittely voi pidentää kuljetusaikaa. EMS-paketeissa vaihtoehtoina ovat DocPack, joka saa painaa korkeintaan 500 grammaa, asiakirjalähetys korkeintaan 2,5 kilogrammaan saakka sekä tavara- ja asiakirjalähetys yli 2,5 kilogrammaa ja korkeintaan 30 kilogrammaa. Pakettiin on kiinnitettävä EMS-tunnuksella varustettu pikapaketti ulkomaille -osoitekortti.

EMS-paketin postimaksu riippuu sekä paketin painosta että maksuvyöhykkeestä. Ulkomaat on jaettu neljään eri maksuvyöhykkeeseen, joista postimaksut maksuvyöhykkeen 1 maihin ovat edullisimmat ja maksuvyöhykkeen 4 maihin kalleimmat. Maksuvyöhykkeen 1 maita ovat esimerkiksi Alankomaat, Ruotsi ja Viro. Maksuvyöhykkeen 2 maita ovat esimerkiksi Espanja, Kreikka ja Unkari. Maksuvyöhykkeen 3 maita ovat esimerkiksi Algeria, Liechtenstein ja Saudi-Arabia. Maksuvyöhykkeen 4 maita ovat esimerkiksi Argentiina, Salomonsaaret ja Uusi-Seelanti.

Kirjoitussarja päättyy tähän.

Lähteet:
Forschungsgemeinschaft Nordische Staaten e.V. im Bund Deutscher Philatelisten e.V.: Die Postgebühren Skandinaviens, Saksa 1999
Petteri Hannula, Hannu Rasehorn ja Juha Valtonen: Modernin filatelian postitaksat, Espoo 2002
Kaj Hellman ja Raimo Peltonen: Suomen Exprès-lipukkeet, Finlandia 95 Bulletin 3, Helsinki 1995
Kaarlo Hirvikoski: Postihistoriallinen kokoelma, Suomen Filatelistiliiton julkaisuja, Helsinki 2003
Itella Oyj ja Itella Posti Oy: Kuluttajat, www.posti.fi (6.7.2014)
Itella Oyj ja Itella Posti Oy: Yritykset, www.itella.fi (6.7.2014)
Juhani Kerppola: Postilähetyslajit 1930–1962, Osa 4. Kirje 2 (2) – lisämaksut; Filatelisti 4/2013, Lahti 2013
Suomen Filatelistiliitto ry: Filatelian sanasto, Helsinki 1992
Sällskapet för Svensk Posthistorisk Dokumentation: www.rootsweb.ancestry.com/~swesspd/ (2.7.2014)
↧

Keräilylehtiä ei ilmesty kuten ennen

August 4, 2014, 7:36 am
$
0
0
Vielä 10-20 vuotta sitten julkaistiin ainakin kolmea suomenkielistä keräilyn aikakauslehteä (Keräilyharvinaisuus, Keräilyn Maailma ja Keräilijä). Nyt tilanne on täysin toinen, sillä tietääkseni Suomessa ilmestyy nykyään vain yksi aikakauslehti keräilystä yleensä, nimittäin Porvoon keräilijät ry:n Keräilykärpänen-lehti.

Keräilyharvinaisuus ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1989. Timo Simula Oy:n kustantamassa lehdessä esiteltiin keräilyä laidasta laitaan. Esimerkiksi numerossa 1/1996 kerrottiin mm. tunnettujen henkilöiden tulitikkuetiketeistä, kunniamerkeistä keräilykohteena, partateräkääreiden keräilystä ja exlibris-keräilystä. Lehden 10-vuotisjuhlanumerossa 1/1999 aiheina olivat mm. Kalevala ja karamellipaperit sekä olympiahuuma vanhoissa keräilykuvissa. Keräilyharvinaisuus-lehti muutti nimensä Aika Eilinen -lehdeksi vuonna 2001. Numero 4/2001 jäi lehden viimeiseksi.

Keräilyn Maailma oli Suomen Keräilijöiden Liitto ry:n julkaisema lehti, joka myös esitteli keräilyä monesta eri näkökulmasta. Esimerkiksi numerossa 6/2001 (kuudes vuosikerta) kerrottiin mm. sveitsiläisestä Alpa-kamerasta, sormustimien keräilystä, Kiinan metallirahojen keräilystä, salmiakin historiasta ja raideharrastuksesta.

Keräilijä ilmestyi ainakin vuonna 1995. Kustannusosakeyhtiö Otsikon kustantama lehti oli sivumäärältään Keräilyharvinaisuus- ja Keräilyn Maailma -lehtiä suppeampi. Esimerkiksi numerossa 1/1995 kerrottiin mm. kansanedustajien keräilyharrastuksesta, rahojen keräilystä ja antiikkikelloista. Numerossa 3/1995 aiheina olivat mm. sikamaisen hauskat kortit, jugendkorut ja Atlantan olympialaisten juhlarahat.

Blogiteksti on julkaistu aiemmin melkein samansisältöisenä Elämästä ja uskosta -blogissa 1. maaliskuuta 2014.
↧
Search

Postikorttiparatiisi Hämeenlinnassa 13.9.2014

August 9, 2014, 10:48 am
$
0
0
Hämeenlinnassa Verkatehtaalla järjestetään lauantaina 13.9. Postikorttiparatiisi-postikorttitapahtuma. Tapahtuman nimi vuonna 2013 ja sitä ennen oli Korttien Tarinat. Postikorttiparatiisiin on ilmainen sisäänpääsy ja tapahtuma on avoinna klo 10-16. Suomen Postikorttiyhdistys Apollo ry ja Paletti Oy ovat postikorttitapahtuman päävastuulliset järjestäjät. Tapahtuma järjestetään yhteistyössä Hämeenlinnan Postimerkkikerho ry:n sekä Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas Oy:n kanssa.

Lähde ja lisää tietoa tapahtumasta:
Suomen Postikorttiyhdistys Apollo ry, www.suomenpostikorttiyhdistys.fi> Postikorttiparatiisi
↧
↧

Duudsoneille oma pienoisarkki 1. syyskuuta

August 15, 2014, 8:47 am
$
0
0

Luonnos Duudsonit-pienoisarkista

Duudsonit eli Jarppi, Jukka, Jarno ja HP saavat omat postimerkit 1. syyskuuta, kun Itella Posti Oy julkaisee Duudsonit-pienoisarkin. Pienoisarkissa on neljä sarjakuvamaista 1. luokan tarrapostimerkkiä. Graafinen suunnittelija Janne Korsumäki yhdessä Rabbit Merchandising Oy:n kanssa vastaa postimerkkien ulkoasusta.

Duudsonit on kuvattu postimerkkeihin kouluikäisinä – pienoisarkki liittyy koulukiusaamista vastustavaan kampanjaan. Pienoisarkin kääntöpuolella on Duudsonien kultaiset jekuttelusäännöt, jotka ovat seuraavat:
- Älä koskaan jekuta heikompias.
- Se ei oo källi eikä mikään, jos lopuksi kaikki ei naura.
- Vaihra kohretta tarpeeksi usein.
- Puutu aina kiusaamiseen.

Lähde ja kuva: Itella Posti Oy
↧

Huutokaupan metsästäjät Foxilla

August 22, 2014, 10:18 am
$
0
0
Fox-televisiokanavalla pyörii säännöllisesti ohjelma nimeltä Huutokaupan metsästäjät. Ohjelmassa huutokaupataan käsittääkseni hylättyjä varastoja ja varastoja, joiden vuokria ei ole maksettu. Huutokauppaan osallistuville annetaan hetki aikaa katsella varastoa sen jälkeen, kun varaston oven lukko on murrettu. Varaston sisälle ei saa kuitenkaan mennä ja kun varasto on yleensä pakattu täyteen lattiasta kattoon ja takaseinästä ovelle sekä pienemmät tavarat on pakattu jätesäkkeihin, pahvilaatikoihin tai vastaaviin, niin varaston lopullinen sisältö on usein yllätys – joko positiivinen tai negatiivinen sellainen.

Korkeimmat huudot ovat tavallisesti sadoista dollareista muutamaan tuhanteen dollariin. Parhaimmillaan ostajat voivat tienata varastolla kymmeniä tuhansia dollareita ja pahimmillaan jäädä tuhansia dollareita tappiolle. Ohjelman viehätys on juuri siinä, että varastoista paljastuu aina odottamattomia yllätyksiä. Miten tämä kaikki sitten liittyy keräilyyn? Siten, että varastoista löytyy aika ajoin erilaisia keräilykohteita, jotka arvioitetaan asiantuntijoilla ja jotka ovat yleensä taloudellisessa mielessä positiivisia yllätyksiä. Varastoista on löytynyt mm. keräilyleluja, numismatiikkaa, antiikkia sekä Coca-Cola -tavaroita, kuten vanhoja Coca-Cola -lasipulloja.
↧

Suomalaisia postimerkkilehtiä: Filatelisti

August 28, 2014, 9:51 am
$
0
0
Suomen kenties luetuin postimerkkilehti ja samalla yksi pisimpään ilmestyneistä suomalaisista postimerkkilehdistä on Filatelisti.

Filatelisti on Suomen Filatelistiliitto ry:n äänenkannattaja, jota kustantaa Oy FINLANDIA 88 Ab. Lehti ilmestyi aikoinaan Philatelia Fennica -nimellä. Lehti on jäsenetu Suomen Filatelistiliiton jäsenille. Vuonna 2014 Filatelisti-lehteä ilmestyy kahdeksan numeroa, joiden painosmäärä vaihtelee 2200-4000 kappaleen välillä.

Filatelisti-lehden uusimmassa numerossa (5/2014) on kerrottu mm. Pariisissa järjestetystä Planète Timbres -postimerkkinäyttelystä, maailmankuulun Brittiläisen Guianan postimerkin vuodelta 1856 myynnistä 9,5 miljoonalla dollarilla sekä Pärnussa järjestetystä Estonia 2014 -postimerkkinäyttelystä.

Erittäin mielenkiintoinen artikkeli on ”Merkillinen Tyrvää kruunasi 70-vuotiaan juhlavuoden”, jossa kerrotaan Etelä-Satakunnan Postimerkkikerho ry:n 70-vuotisjuhlanäyttelystä. Näyttelyssä julkistettiin kerhon Merkillinen Tyrvää -historiikki. On äärimmäisen hienoa, että Etelä-Satakunnan Postimerkkikerho on päätynyt tallentamaan historiansa kirjan kansien väliin.

Lähde: Filatelisti-lehti 5/2014
↧

Paketti Turengista 18.4.1921

September 1, 2014, 9:35 am
$
0
0
 
Paketti (kuvassa kyseisen paketin osoitekortti) Turengista 18.4.1921 Kotkaan, jonne paketti on saapunut 19.4.1921. Wiralan Hiivatehtaan lähettämä paketti on painanut 2,5 kilogrammaa ja se on sisältänyt hiivaa. Suomen postitoimipaikat 1638-1985 -kirjan (Suomen Filatelistiliitto ry, 1988) mukaan Turenkiin perustettiin 1. luokan postitoimitus 1.6.1887 (postitoimipaikan nimenä ennen 1.1.1894 oli Turengi) ja postikonttoriksi se muuttui 1.3.1977.

Janakkalan kunnan Internet-sivujen (www.janakkala.fi) mukaan Turenki on asukasluvultaan suurin Janakkalan kunnan taajama. Turengissa asuu noin 7500 asukasta ja taajama sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Hämeenlinnan kaupungin keskustasta. Janakkalan kunnanvirasto sijaitsee Turengissa samoin kuin monien tuntema jäätelötehdas, jossa valmistetaan edelleen jäätelöä ja joka on tietääkseni Pohjoismaiden suurin jäätelötehdas. Sen sijaan taajamassa sijainnut sokeritehdas ei ole enää toiminnassa.
↧
↧

Keräilyn kohteena hedelmämerkit

September 5, 2014, 9:41 am
$
0
0
Hedelmämerkki on hedelmän päälle kiinnitetty tarramerkki, joka kertoo tavallisesti hedelmän kasvattajan nimen. Hedelmämerkkejä näkee kaupoissa kaikenlaisten hedelmien, niin meille suomalaisille tutumpien kuin eksoottisempienkin hedelmien, päällä. Tunnettuja merkkejä ovat esimerkiksi Chiquita- ja Del Monte -hedelmämerkit.

Moni ei varmaankaan tiedä, että myös hedelmämerkkejä kerätään. Halpa ja terveellinen keräilyharrastus, koska hedelmiä voi käydä ostamassa lähikaupasta, ottaa hedelmämerkit talteen, kuoria hedelmät ja syödä ne. Myös helppo keräilyharrastus, koska laajakaan hedelmämerkkikokoelma ei vie paljon tilaa. Yksi hyvä säilytyspaikka hedelmämerkeille on postimerkkien säilytykseen tarkoitettu säiliökirja.

Käsittääkseni hedelmämerkkien keräily on ulkomailla suositumpaa kuin Suomessa, mutta kyllä kotimaastammekin varmasti löytyy merkkien keräilijöitä. Tietääkseni Suomessa on aikoinaan julkaistu jopa luettelo hedelmämerkeistä. Laittamalla Googlen kuvahakuun hakusanoiksi fruit label saa hyvän käsityksen siitä, kuinka monipuolisesta keräilykohteesta on kyse.
↧

Vapaakirje Turengista 10.11.1960

September 12, 2014, 8:32 am
$
0
0

Vapaakirje Turengista 10.11.1960 Helsinkiin. Kirjeen on lähettänyt Janakkalan kunnanhallitus ja vastaanottajana on ollut Helsingin II kaupunginvouti. Vapaakirjeellä tarkoitetaan kirjelähetystä, joka on saanut vapautuksen postimaksusta. Tässä tapauksessa on kyse Janakkalan kunnan virkakirjeestä. Suomen postitoimipaikat 1638-1985 -kirjan (Suomen Filatelistiliitto ry, 1988) mukaan Turenkiin perustettiin 1. luokan postitoimitus 1.6.1887 (postitoimipaikan nimenä ennen 1.1.1894 oli Turengi) ja postikonttoriksi se muuttui 1.3.1977.
↧
Search

Suomalaisia keräily-yhdistyksiä: Porvoon keräilijät

September 19, 2014, 7:26 am
$
0
0
Porvoon keräilijät ry on keräily-yhdistys, jonka kerhoillat järjestetään Porvoossa Cafe Ankaretissa. Yhdistyksen jäsenmaksu on edullinen, koska vuonna 2014 se on vain kymmenen euroa. Porvoon keräilijät julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Keräilykärpänen-lehteä. Lehden levikki on 120 kappaletta ja sen voivat tilata myös muut kuin yhdistyksen jäsenet.

Lähde: Porvoon keräilijöiden Internet-sivut, http://porvoonkerailijat.nettisivu.org
↧

Postimerkkimessut Helsingissä 23.-26.10.2014

September 19, 2014, 7:30 am
$
0
0
Tänä vuonna Postimerkkimessut järjestetään torstaista 23.10. sunnuntaihin 26.10. Helsingin Messukeskuksessa. Tapahtuma, jonka järjestelyistä vastaavat Suomen Filatelistiliitto ry, Suomen Postimerkkikauppiaiden Liitto ry ja Aihefilatelistit ry, on ensimmäistä kertaa osa Kirjamessuja. Aihefilatelistit järjestävät Postimerkkimessuilla Stamp Forum 2014 -kerhonäyttelyn, joka on samalla aihefilateliaan keskittyvän yhdistyksen 60-vuotisjuhlanäyttely.

Lähteet ja lisää tietoa tapahtumasta:
Aihefilatelistit ry:n Facebook-sivu
Suomen Filatelistiliitto ry:n Internet-sivut, www.filatelisti.fi
↧
↧

Ahvenanmaan joulumerkeillä 2014 lisää sydämenkäynnistimiä

September 24, 2014, 9:43 am
$
0
0

Ahvenanmaan posti (Posten Åland Ab) lahjoittaa tämänvuotisen joulumerkkimyynnin tuoton Hjärtstartare på Åland -projektille, jonka tavoitteena on lisätä sydämenkäynnistimien lukumäärää Ahvenanmaalla sekä levittää tietoa sydämenkäynnistimien saatavuudesta ja käytöstä. Projektin aloitteentekijöinä ovat Folkhälsan på Åland, Föreningen Vårt Hjärta ja Röda Korset-Ålandsdistriktet.

Taiteilija Emelie Hagen suunnittelemissa joulumerkeissä on kuvattuna neljä eri kauppiasta Jan Karlsgårdenin pikkujoulumarkkinoilla. Joulumerkit ilmestyvät 9. lokakuuta ja niiden painosmäärä on 7000 arkkia. Joulumerkit eivät ole postimerkkejä eli niitä ei voi käyttää kirjeiden ja postikorttien lähettämiseen; sen sijaan niitä voi käyttää esimerkiksi kirjeensulkijoina.

Lähde ja kuva: Posten Åland Ab
↧

Suomalaisia postikorttiyhdistyksiä: Suomen Postikorttiyhdistys Apollo

October 1, 2014, 9:46 am
$
0
0
Vuonna 1977 perustettu Suomen Postikorttiyhdistys Apollo ry on tunnetuin postikorttikeräilijöiden yhdistys Suomessa. Yhdistyksen tavoitteena on mm. edistää postikorttien tutkimusta ja tehdä postikorttikulttuuria tunnetuksi. Apollo on valtakunnallinen yhdistys, jolla on paikallistoimintaa Helsingin, Tampereen ja Turun seudulla.

Yhdistys julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Apollo-postikorttilehteä; lehti on ilmestynyt jo yli 30 vuotta. Apollo on aktiivinen keräilytapahtumien järjestäjä. Yhdistys järjestää vuosittain mm. Postikortin Päivän Helsingissä ja Suvikortin Päivän Iittalassa Hämeenlinnassa sekä on mukana järjestämässä Postikorttiparatiisi-tapahtumaa Hämeenlinnassa.

 

Suomen Postikorttiyhdistys Apollo tekee merkittävää työtä postikorttikeräilyn edistämisessä. Itse kerään mm. meijeriteollisuus- ja pääsiäisaiheisia postikortteja.

Lähde: Suomen Postikorttiyhdistys Apollon Internet-sivut, www.suomenpostikorttiyhdistys.fi
↧

Postimerkin Päivä 9.10.2014

October 2, 2014, 9:26 am
$
0
0
Tänä vuonna Postimerkin Päivä järjestetään 9. lokakuuta lähes sadassa postitoimipaikassa, eri puolilla Suomea aina Helsingistä Rovaniemelle. Kanta-Hämeestä päivän viettoon osallistuu yksi postitoimipaikka Hämeenlinnasta, yksi Forssasta ja yksi Riihimäeltä. Postimerkin Päivässä on käytössä erikoisleima, jonka kuva-aiheena on kokoelma erilaisten nähtävyyksien opastesymboleja.


Postimerkin Päivän 2014 erikoisleima.


Hämeenlinnan omakuvapostimerkissä on kuvattuna rautatieasema.

Päivää viettävissä Postin myymälöissä on myynnissä omakuvapostimerkkejä, joiden aiheet ovat paikkakuntakohtaiset. Esimerkiksi Espoossa aiheena on Espoon kivikirkko, Forssassa Loimijoki, Hämeenlinnassa rautatieasema, Porissa kaupungintalo, Riihimäellä Riihimäen varuskuntakirkko, Torniossa paikallinen musiikkinäytelmä Iisakki Mustaparta, Turussa Apteekkimuseo ja Tuusulassa aiheena on Lottamuseo. Osassa myymälöistä on mukana myös paikallisia postimerkkikerhoja esittelemässä toimintaansa.


Porin omakuvapostimerkissä on kuvattuna kaupungintalo.


Tuusulan omakuvapostimerkissä on kuvattuna Lottamuseo.

Lähde ja kuvat: Itella Posti Oy
↧
Viewing all 171 articles
Browse latest View live
Search